At Once, in Helsinki -teoksessa Carl Knif kääntää katseen kohti ihmisen sisintä ja elämän arvoituksellisuutta. Teoksen kantava teema on ihme osana nykyihmisen maailmankuvaa. Se tarkastelee radikaalin äkillisen muutoksen mahdollisuutta neljän toisiinsa nivoutuvan elämäntarinan kautta.
Teosta voisi kuvailla eräänlaiseksi uninäytelmäksi, jossa autofiktiiviset näyttämötekstit ja monisyinen tanssi nivoutuvat hienovireisesti toisiinsa. Elämän umpikujat ovat saattaneet tarinan henkilöt muutoksen kynnykselle, mutta miten muutoksen parempaan lopulta saavuttaa? Siihen tarvitaan ihme, tapahtukoon se täällä.
Teoksen henkilöt kamppailevat kukin omalla tavallaan vieraantumisen, merkityksettömyyden ja ulkopuolisuuden tunteita vastaan. Teos kysyy: mitä henkisyys merkitsee? Onko sitä olemassa ilman uskontoa? Onko luonnon unohtamisella ja kaltoinkohtelulla yhteys kyvyttömyyteemme myötäelää toistemme kokemuksia ja ymmärtämään toistemme erilaisuutta? Miksi unohdamme kauneuden ympärillämme?
Kieli: ruotsi
Kesto: 60 min.
Ensi-ilta: 14.6.2018, Kuopio Tanssii ja Soi
Työryhmä
Koreografia: Carl Knif
Tekstit: Kristofer Möller
Tanssi: Jonna Aaltonen, Eero Vesterinen, Riku Lehtopolku, Annika Hyvärinen, Satu Halttunen, Pekka Louhio, Tom Rejström & Misa Lommi
Lavastus ja valosuunnittelu: Jukka Huitila
Äänisuunnittelu: Janne Hast
Pukusuunnittelu: Karoliina Koiso-Kanttila
Ompelija: Jessika Erkko
Peruukkien muotoilu: Henrietta Hukka
Tuotanto: Carl Knif Company & Tanssiteatteri Raatikko
”Liike on teoksessa Knifille omaperäistä ja omintakeista. Nykivää ja yllättävää. Hyvät tanssijat tekevät sen tarkasti ja selkeästi artikuloiden. Parasta on, ettei liike pysähdy vaikka tarina välillä tuntuisi seisahtavan.”
– Jussi Tossavainen, HS 4.10.2018
”At Once, in Helsinki on Knifin töistä suurimuotoisimpia ja selvästi myös kiteytyneimpiä. Tekijälle tärkeät aiheet on nyt nostettu onnistuneesti yleisemmälle tasolle säilyttäen silti koskettavuuden ja henkilökohtaisuuden.”
– Annikki Alku, Savon Sanomat 16.6.2018
”Knifin ominainen liikekieli on usein määrätietoista, terävää ja tarkasti leikkaavaa, kovaakin. Henkilöhahmojaan hän tuntuu kuitenkin käsittelevän lempeämmällä lämmöllä, ihmisen heikkouksia ymmärtäen, mikä on omiaan herättämään myös katsojassa myötätuntoa ja sympatiaa.”
– Erinomaisuutta-blogi
Gallery
